Palosyjeeneitä ja jusokiisikoita

Meidän kuopuksesta on tullut ihana pikku puutarhuri. Eilen hihittelin pihalla, kun 2-vuotias osoitteli puita, pensaita ja kukkia ja kyseli "Äiti, mikä tuo on? Mikä tuo on? Mikä tuo on?" Mielellänihän minä kerroin ja pikkuhiljaa nimet alkoivat jo jäädä mieleen. Omenapuu, mänty, "jusokiisikka" (rusokirsikka), kärhö, kanukka... Kun pieni kuuli nimen särkynytsydän tuli heti kommentti: "Se pitäs koojata"

Illalla pikkumies kertoi vielä isille puhelimessa muistamiaan nimiä. Joku nimi tuntui olevan vaikea muistaa ja yritin helpottaa, että se oli se puu, jossa oli valkoiset ja hyväntuoksuiset kukat. "Joo, se oli se palosyjeeni" :D

Tässä vielä yksi kuva Roomasta. Olen jo monta vuotta haaveillut sinisateesta, kun se puutarhakirjoissa ja -ohjelmissa näyttää aina niin kauniilta. Nyt näin sen ensimmäisen kerran ihan oikeasti kukkivana. Kaunis se kyllä on, mutta tuskin sitä Suomessa saisi menestymään.

RitaRillan nettipuoti on jo aikalailla valmis. Ensi viikolla on sitten lopultakin avajaiset. Viikonlopun aikana ehdin vielä itse testailla tilauksien tekemistä yms. että kaikki varmasti toimii kuten pitääkin.

Huomenna meille tulee miehen serkkuja perheineen kyläilemään. Pojat olivat jo päiväkodissakin kehuneet, että isille tulee vieraita. Oikein mukava nähdä kaikkia pitkästä aikaa ja jospa kerrankin ehtisi juttelemaan ihan kunnolla.